25.9.-17.10.2021 Seppo Verho - Leppoisa vanhuus

"Seuratessani vanhempieni ikääntymistä ja kuolemaa, tajusin että minua on huijattu. Harrastusten ja lastenlasten somistama vanhuus onkin vain ohimenevä vaihe. Yleensä se karahtaa dramaattisesti elämän pahimpaan tautiin tai hitaaseen murenemiseen", kertoo Seppo Verho.

Vanhana on pakko luopua oleellisista asioista: nivelet jäykistyvät, aistit tylsistyvät, ympyrät pienenevät, yksinäisyys iskee. Lopulta menee ymmärryskin. Kaikilta tämä prosessi ei suju kuin Strömsössä. Se voi aiheuttaa kauhua, katkeruutta, vihaa tai masennusta.

"Käsitin olevani iässä, jolloin on liian myöhäistä kuolla nuorena. Minunkin on pakko käsitellä ja kohdata vanhuuden vaivat jotenkin. Oppisinko luopumaan oikealla hetkellä? Pystynkö olemaan tyytyväinen liiankin tavalliseen elämääni? Mukava vanhuus kun saattaa osittain olla asennekysymys."

'Leppoisa vanhuus' kuvakokonaisuus on syntynyt näistä lähtökohdista. Seppo Verho on kuvannut äitiään ja itseään. Lähtökohdat ovat henkilökohtaiset, mutta aihe on laajemminkin ajankohtainen suurten ikäluokkien vanhetessa. Senioreiden hoidon ongelmat ovat olleet laajasti esillä, vanhuuden kokeminen ja kuoleman kohtaaminen eivät niinkään.